63
MUUT ARTIKKELIT
hokasta historiapolitiikkaa. Työväenliikkeen
suurista nimistä vain Karl Marx, Friedrich
Engels, Buchenwaldissa 1944 teloitettu Sak-
san kommunistijohtaja Ernst Thälmann sekä
tammikuun 15. päivänä 1918 murhatut Rosa
Luxemburg ja Karl Liebknecht säilyivät ni-
mistössä, sillä he ovat koko Saksan historian
merkkihenkilöitä. Mutta DDR:n puoluepamp-
pujen nimien oli ehdottomasti väistyttävä.
Niinpä esimerkiksi maineikas hallintokatu
Wilhelmstrasse, joka oli nimetty DDR:n en-
simmäisen pääministerin Otto Grothewohlin
mukaan, sai entisen nimensä jo 1990.
Karl-Marx-katuja on Saksassa 433 mutta
Ernst-Thälmann-katuja on hieman yllättäen
vieläkin enemmän, 485. Rosa-Luxemburg-
katuja on 248 ja Karl-Liebknecht-katuja 282.
Niistä poikkeuksetta lähes kaikki ovat entisen
DDR:n alueella. Ylivoimainen ykkönen Sak-
san kadunnimipörssissä on kuitenkin vanha
salaneuvos Johann Wolfgang von Goethe;
hänelle nimettyjä katuja on 2132. Uskonpuh-
distaja Lutherkin häviää kirkkaasti 642 ni-
mikkokadullaan.
Vanhan työväenliikkeen merkkimies Au-
gust Bebel (18401913) kelpasi myös DDR:lle,
koska hän ei ollut luonnollisista syistä voinut
joulukuussa 1914 äänestää Saksan valtiopäi-
villä sotilasmäärärahojen puolesta. Ainoana
sosiaalidemokraattina niitä oli vastustanut
Karl Liebknecht. Berliinin ensimmäinen mo-
numentaalikeskus, jonka Fredrik II (Suuri)
rakennutti 1700-luvun puolivälissä Berliinin
paraatikadun Unter den Lindenin varrelle, on
ollut vuodesta 1947 nimeltään Bebelplatz.
Sen reunalla ovat muun muassa Saksan val-
tionooppera ja Humboldt-yliopisto. Touko-
kuussa 1933 silloisella Ooppera-aukiolla roi-
husivat natsien kirjaroviot.
Kommunistijohtaja Ernst Thälmannin patsas Prenzlauer Bergissä vuodelta 1986 on
suojeltu ja jätetty muistuttamaan DDR:n ajan poliittisesta paatoksesta. Muistomer-
kin pintaan yhä uudelleen ilmestyvät graffitit kertovat nykynuorison suhteesta DDR:n
idoleihin. Kuva: Seppo Hentilä.